Syksyllä 1969 solmittiin keskusjärjestösopimus SAK:n ja STK:n välillä ulkopuolisen työ-voiman käytöstä. Paperiteollisuudessa tunnettiin tarvetta mennä ulkopuolisen työvoiman käytön rajoittamisen osalta vielä hieman pidemmälle. Tämän seurauksena marraskuussa 1969 allekirjoitettuun paperiteollisuuden työehtosopimukseen numero 20 kirjattiin uudet soveltamisohjeet ulkopuolisen työvoiman käytöstä.

Ensimmäiset soveltamisohjeet
Soveltamisohjeisiin perehtyneille on vanhastaan tuttua, että soveltamisohjeiden alussa käydään läpi ulkopuolisen työvoiman määritelmä. Ulkopuolisena työvoimana pidetään soveltamisohjeiden mukaan paitsi alihankintana suoritettavaa työtä myös vuokratyötä.

Tuttua on epäilemättä myös se, että tämän määrittelyn jälkeen soveltamisohjeissa tehtaan työt jaetaan tuotantotehtäviin, ns. ajallisesti ja laadullisesti rajoitettuihin tehtäviin (sovelta-misohjeiden 3.5 kohdassa mainitut kunnossapito- ja korjaustyöt, puunkäsittely sekä sisäi-set kuljetukset) sekä siivoukseen, vartiointiin ja muihin niihin verrattuihin tuotannon palvelutehtäviin.

Toiset soveltamisohjeet
Paljon vähemmän tuttua näihin soveltamisohjeisiin perehtyneillekin on se seikka, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisohjeet ovat tältä osin historiansa aikana olleet useita kertoja ulkopuolisten tahojen arvioitavana ja jopa osittaisessa soveltamiskiellossa.

Korkein hallinto-oikeus totesi nimittäin 1995 soveltamisohjeiden 2. ja 3. kohdan toisen kappaleen olevan kilpailunrajoituslain vastaisia vahingollisia kilpailunrajoituksia. Tämän näiden määräysten soveltamiskieltoa koskevan päätöksen jälkeen asetettu välityslauta-kunta antoi muutamaa kuukautta myöhemmin uudelleen kirjoitetut soveltamisohjeet alalle noudatettaviksi. Tämän jälkeen prosessi käynnistyi uudelleen vuonna 2004 Kiinteistöpalvelut ry:n kiinnostuttua siitä, ovatko Metsäteollisuus ry tai Paperiliitto ry toimineet kilpailunrajoituslain vastaisesti estäessään alihankinnan käyttöä palvelutehtävissä. Tämä prosessi päättyi korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen vuonna 2013, jossa tehty valitus hylättiin.

Useita oikeudenkäyntejä
Näiden kahden edellä mainitun kierroksen välissä soveltamisohjeiden sisällöstä (millä edellytyksillä ulkopuolista työvoimaa voidaan käyttää) käytiin useita oikeudenkäyntejä työtuomioistuimessa Metsäteollisuus ry:n ja Paperiliiton välillä viime vuosikymmenen loppupuoliskolla. Näiden jälkeen tilanne alalla rauhoittui oikeuskäytännön muodostuttua vakiintuneeksi. Kunnes…

AKT nosti työtuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati Öljytuote ry:n ja Shell Aviation Fin-land Oy:n (SAF) velvoittamista maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen rikkomisen johdosta. AKT:n mukaan SAF oli käyttänyt työehtosopimuksen vastaisesti vuodesta 2008 lähtien jatkuvasti ja keskeytyksittä vuokratyövoimaa tekemään täysin samoja työtehtäviä kuin sen omat työntekijät. Vastaajien näkemyksen mukaan kansallisten tuomioistuinten tuli taas jättää soveltamatta työehtosopimuksen ns. vuokratyödirektiivin vastaiset vuokra-työn käyttöä koskevat rajoitukset.

Tarkastelu vai soveltaminen
Unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi tulikin kysymys siitä, oliko jäsenvaltioilla vuokratyödirektiivin nojalla ainoastaan velvoite tarkastella vuokratyön käyttöön liittyviä rajoituksia ja kieltoja vai oliko kansallisilla tuomioistuimilla velvoite jättää soveltamatta kansallisen oikeuden säännökset ja määräykset (siis myös työehtosopimusten määräykset), jotka sisälsivät vuokratyön käyttöön liittyviä kieltoja ja määräyksiä, joita ei voitu perustella yleisen edun mukaisilla syillä.

Kun huomioidaan paperiteollisuuden työehtosopimuksen vuokratyön(kin) käyttöä koskevat määräykset tuotantotehtävien osalta, on helppo ymmärtää, että AKT:n asian ratkaisulla tulisi olemaan merkitystä myös paperiteollisuuden työehtosopimuksen tulkinnan osalta.

Vuokratyön kielto perusteltua
Maaliskuun 17.p äivänä antamassaan tuomiossa EU-tuomioistuin päätyi sille kannalle, että vuokratyödirektiivi asettaa ainoastaan jäsenvaltioiden viranomaisille tarkasteluvelvoitteen sen varmistamiseksi, että vuokratyön käyttöön liittyvät kiellot ja rajoitukset ovat perusteltuja.

Suomen hallituksen osalta tämän tarkastelun tulokset ilmoitettiin komissiolle jo marras-kuussa 2011. Tuomioistuin ei sen sijaan asettanut kansallisille tuomioistuimille minkään-laista velvollisuutta jättää soveltamatta säännöksiä ja määräyksiä, jotka mahdollisesti sisältäisivät vuokratyön käyttöön liittyviä kieltoja ja rajoituksia, vaikka niitä ei ehkä voitaisikaan perustella direktiivin tarkoittamilla yleisen edun mukaisilla syillä.

Mitä ratkaisu siis tarkoittaa lyhykäisyydessään yksittäisen jäsenen kannalta? Sitä, että tämän tuomion myötä elämä tehtailla ei iloineen ja suruineen muutu miksikään. Kuten Kilpailuvirasto päätöksessään 8.10.2010 totesi, ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevat soveltamisohjeet ”on otettu työehtosopimukseen vahvan ammattiliiton vaatimuksesta sen jäsenistön aseman suojaamiseksi”. Tähän ei liene enää mitään lisättävää.

Juha Koivisto
vastaava lakimies

Aiheesta myös kertoo myös SAK: EU-tuomioistuin: Vuokratyövoiman käyttöä saa rajoittaa 17.3.2015