Aikaa, kuuntelua ja matalan kynnyksen toimintaa. Siinä ainekset, joilla tehtaan lopettamisen jälkeen voidaan auttaa irtisanottuja askel kerrallaan. Kun tehdas suljetaan ja irtisanottujen tiet erkanevat, ei yhteydenpidon tarvitse loppua.
– Olkkarissa käy sellaista porukkaa, joka tykkää tavata vanhoja työkavereita. Ihmisten välille on työvuosina muodostunut sellaisia siteitä, että jos joku on muuttanut kauemmaksi töihin ja tulee käymään kotiseudulla, poiketaan samalla Olkkarissa katsomassa, ketä on paikalla, kertoo Olkkarin toiminnan vetäjä Jari Kallio.
Myllykosken tehtaan lopettamisen yhteydessä perustetussa Olkkarissa käy viikoittain 25-40 henkeä. Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamaa toimintaa vetää Parik-säätiö. Olkkarin ovet ovat avoinna neljänä päivänä viikossa. Kynnys kohtaamispaikkaan on haluttu pitää matalalla, vähän kuin tavattaisiin tehtaan valvomossa työkavereita.

Asiat vaikeutuvat ajan myötä

Olkkarin seinän takana työskentelee Jouko Kaipinen projektipäällikkönä Myllykoskelta myötävirtaan –projektissa. Käytännössä työ on kävijän tilanteen kuuntelemista, ymmärtämistä ja eteenpäin auttamista.
Myllykoskelta myötävirtaan on toiminut nyt kaksi vuotta ja sen rahoitus sai jatkon vielä kuluvan vuoden syyskuuhun saakka. Euroopan sosiaalirahaston lisäksi toimintaa rahoittavat Kouvolan kaupunki, UPM ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulu.
Jouko Kaipinen pitää tärkeänä sitä, että auttamisessa lähdetään liikkeelle mahdollisimman aikaisin.
– Mitä kauempana irtisanomisesta ollaan, sitä vaikeammaksi asiat muuttuvat. Nyt on paljon vaikeampia kysymyksiä vastattavaksi ja taustalla erittäin henkilökohtaisia syitä. Niiden syiden kaivamisessa ei kuitenkaan saa olla kiire ja toisaalta myös asian selvittelyyn on otettava aikaa.