Vanhala odottaa harkittuja linjauksia työvoimapulasta kärsiville aloille ja toimivaa keskustelua työmarkkinajärjestöjen kesken. Hän otti puheessaan kantaa Ukrainan sodan, Suomen Nato-jäsenyyden ja Venäjän kaupan tyrehtymisen vaikutuksiin sekä hallitusneuvotteluihin ja työmarkkinoiden tulevaisuuteen.
 

Ukraina tarvitsee yhä tukea

Vanhalan mielestä Venäjän mielipuolista hyökkäyssotaa Ukrainaa kohtaan ei voi hyväksyä, sillä Venäjä käy sotaa vastenmielisellä ja raakalaismaisella tavalla.

– Tätä sotaa emme saa unohtaa hetkeksikään, sillä Ukraina taistelee meidän kaikkien puolesta, Vanhala painotti.

Hän esitti, että Ukrainalle on annettava kaikki tarvittava apu, oli tarve sitten aseellista, varusteita, humanitaarista apua tai muuta, mikä auttaa Ukrainaa kestämään.

Vanhala nosti esiin sodan heijastusvaikutukset energian hinnannousuun ja poliittiseen päätöksentekoon.

– Minusta, kaikki asiat huomioiden, Suomi on pärjännyt tässä tilanteessa vähintäänkin kohtuullisesti.

Vaikutukset tuntuvat kaakonkulmalla

Vanhala piti tärkeänä Naton tuomaa sotilaallista turvaa, mutta sen rinnalla on pidettävä myös oma maanpuolustuskyky korkealla ja huolehdittava Venäjän kaupan loppumisen merkityksestä itäisen Suomen talouteen.

– Suomessa on kuitenkin ymmärrettävä, että Natoon kuuluminen ei ole ilmaista, eikä siellä vapaamatkustajia hyväksytä. Itse toivon, että niin sanotusta Kaakonkulmasta ei myöskään tule vain Naton itäinen rajaseutu, vaan Suomeen uskallettaisiin myös investoida, ja etenkin tänne kaakonkulmille.

Metsäteollisuudessa Venäjän puun puuttuminen näkyy jo.

– Se johtaa koneiden, ehkä jopa tehtaiden alasajoihin. Tästä esimerkkinä Stora Enson Anjalan paperikoneen mahdollinen sulkeminen on suoraa seurausta puupulasta. Alun perin paperitehdas oli myynnissä ja sille olisi ollut ostajakin, mutta Stora Enso veti yksikön pois myynnistä. Syynä tähän toimenpiteeseen uskon olevan juuri pulan puista. Markkinoille ei haluttu uutta toimijaa lisäämään puun kulutusta.

Voittajalla on vastuu

Hallitusneuvotteluihin Vanhala otti kantaa toteamalla, että hallituksen runko tulee ja pitää rakentaa voittaneiden puolueiden varaan. Hän muistutti, että voittajapuolue saa palkinnoksi myös vastuun. Kokoomuksen ja Perussuomalaisten muodostamaa runkoa Vanhala ei kuitenkaan kutsuisi porvarihallitukseksi.

– Minusta se on oikeistohallitus, sillä en näe perussuomalaisia porvareina sanan varsinaisessa merkityksessä. Hyvin oikeistolainen hallitus Suomeen nyt on tulossa, eikä se tiedä ay-liikkeelle helppoja aikoja.

Vanhala kiinnitti huomiota edellisen vaalikauden kovaan kielenkäyttöön, joka jatkui vaalikeskusteluissa ja joka ei tunnu suomalaiselle yhteiskunnalle tyypilliseltä.

– Ihmisten maalittamisesta ja pilkkaamisesta on tullut pelottavan yleistä poliittisessa retoriikassa. Varsinkin sosiaalisessa mediassa sanotaan mitä vaan, vailla mitään vastuuta.

Ostovoimaa ei turvattu riittävästi

Inflaatio teki päättyneestä työmarkkinakierroksesta haastavan eikä työtaisteluiltakaan vältytty. Noin viidestä kuuteen prosentin palkankorotukset eivät Vanhalan mukaan riitä turvaamaan ostovoimaa.

– Nähtiin myös se, että julkinen sektori sai korkeimmat korotukset. Mielenkiintoiseksi neuvottelut muuttuvat, jos julkisesta sektorista tulee tulevaisuudessa päänavaaja, Vanhala totesi.

Vanhala odottaa maan uudelta hallitukselta punnittua linjausta siitä, miten helpotetaan työvoimapulasta kärsiviä aloja.

– Se ei saa tapahtua työehtosopimusjärjestelmää heikentämällä eikä työttömyysturvaa leikkaamalla. Nyt ja tulevaisuudessa kilpailussa työvoimasta pärjäävät ne yritykset, jotka kohtelevat työntekijöitään hyvin ja maksavat heille kuuluvaa palkkaa.

Metsäteollisuuden seuraava neuvottelukierros alkaa syksyllä ja kestää kevääseen saakka. Se on toinen niin sanottu yrityskohtainen kierros.

– Viime kierroksella sopimukset saatiin kohtuudella maaliin, paitsi UPM, jonka halu murskata omien työntekijöiden työehdot oli jotain sellaista, mitä Suomessa ei ole koskaan nähty.

Vanhala korosti Suomen tarvitsevan työmarkkinoille keskustelevampia välejä ja sillanrakentajia, ei sillanpolttajia.

– Olen useasti todennut, että keskusjärjestöjen roolia pitäisi palauttaa, jos ei ihan tupo-maailmaan, niin piirun verran keskustelevampaan suuntaan. Meillä Paperiliitossa luotetaan, että vahvinta on yhteistyö. Tuohon lauseeseen itse uskon vahvasti.