Paperiliiton Joutsenon osasto 23. lyhyt historia.

 

1900-luvun alussa Joutseno oli tyypillinen pienviljelyksestä elävä pieni, noin 400 asukkaan maalaiskunta. Teollistuminen toi Joutsenon Honkalahteen ensin Hackman & Co:n sahan ja vuonna 1907 aloitettiin rakentaa Mujasniemeen Osakeyhtiö Pulpin toimesta selluloosatehdasta. Joutsenon kunta tarjosi hyvät mahdollisuudet ja lähtökohdat metsäteollisuuden keittymiselle. Metsävarojen, rautatien ja Saimaan kanavan lisäksi paikkakunnalta ja sen ympäristöstä oli saatavilla paljon työvoimaa. Tuotannollisen toiminnan selluloosatehdas aloitti 1909, työllistäen pysyvästi noin 200 työntekijää.

 

1900-luvun alussa työväenyhdistykset olivat ammattiyhdistyksiä vaikuttavampi tapa järjestäytyä. Joutsenossa niitä oli kolme; Honkalahden, Korvenkylän ja Haukilahden työväenyhdistykset. Niihin kuului kaikkiaan viisi ammattiosastoa ja yksi naisjaosto. 1909 selluloosatehtaan käynnistyttyä, kokoontui tehtaan työntekijät perustamaan omaa ammattiosastoa. 1905 suurlakko sai syrjäisempienkin seutujen työväestön huomaamaan, kuinka suuri merkitys yhtenäisellä ja järjestäytyneellä joukolla voisi olla yhteiskunnassa. Honkalahden työväentalolla heinäkuussa 1909 perustettiin Joutsenon Selluloosatehtaan työväen ammattiosasto. Paperiteollisuuden työväen liitto hyväksyi osaston liiton jäsenosastoksi helmikuun 16. vuonna 1910.

 

1910-1917 olivat tehtaalle haasteellisia. Ensimmäiset työtaistelut nähtiin jo perustamisvuonna, keskittyen tyytymättömyyteen palkkauksen epäkohdissa. Elettiin voimistuvan ammattiyhdistyksen aikaa, mutta ensimmäinen maailmansota ei mahdollistanut ammattiyhdistysliikkeen täysipainoista toimintaa. 1917-1918 vuodet tehdas oli pysähdyksissä sisällissodan vuoksi. 1918 Pulp siirtyi Oy Kaukas Ab:n omistukseen, tehdasyhteisö alkoi taas herätä ja ammattiosaston toiminta käynnistyä uudelleen.

 

Vaikka tehtaan isännistön piirissä työväestön ammattiyhdistystoiminnalla ei ollut minkäänlaista hyväksyttyä asemaa, 1921 tehtaan teknillisen johtajan virkaan valittu Lennart "Ukko" Ereniuksesta Pulpilaiset saivat johtajan, joka ymmärsi työntekijöiden tarpeita. Ereniuksen aikana voitiin ensimmäisiä kertoja alkaa puhua työntekijän ja työnantajan tasavertaisesta neuvotteluasemasta. Samoihin aikoihin osaston toiminnassa ilmenee ensimmäiset maininnat luottamusmiehistä.

 

Merkittävä edistys oli 1925 mukainen tapaturmalaki. Työnantajan tai kunnan oli vakuutettava työssä sattuvan tapaturman varalta ruumiillista työtä tekevä työntekijä. Tapaturma-avustukset ja päivärahat olivat kuitenkin niin pieniä, että työntekijät perustivat omia apukassojaan. Nämä ns. apu- ja avustuskassat olivat alkuna myöhemmin perustetulle sairauskassajärjestelmälle.

 

1928-1932 olivat pulavuosien värittämät. Vaikka työttömyyttä oli runsaasti, Suomen metsäteollisuus kävi isolla käyntiasteella.

 

1939 alkanut toinen maailmansota vaikeutti ammattiosaston toimintaa. mm. keväällä 1941 Kaukas Oy irtisanoi kaikki Pulpin tehtaan työläisensä. 1944 toi rauhan ja kaikki työväestöltä aiemmin pois otetut kansalaisvapaudet palautettiin ja sota-ajan poikkeusmääräykset kumottiin. Sotakorvaukset toivat töitä myös Pulpille. Ammattimiesten kova kysyntä johti ansiokehityksen eteenpäin menoon.

 

1944 Suomen työnantajain keskusliitto ilmoitti SAK:lle olevansa valmis neuvottelemaan työehtosopimuksen solmimisesta. Koko ay-liikkeen voiman kasvu näkyi myös paikallisessa toiminnassa. 1945 järjestäytymisprosentti nousi 90 prosenttiin. 1950 mennessä monia uudistuksia saatiin sisällytettyä työehtosopimukseen. Pulpilla työehtosopimukseen lisättiin mm. ammattinimikkeitä, ylityökorvaus viikkotuntien ylittävältä ajalta, tuotantopalkkio, vuorotyön ylityötunneilta 100% korvaus, ym,ym.

 

1946 järjestettiin ensimmäiset tuotantokomiteavaalit. Tätä voidaan pitää yritysdemokratian ja yhteistoiminnan ensiaskeleina. Myöhemmin tuotantokomiteoista muovautui neuvottelukuntia ja yhteistoiminnasta tuli johtoryhmien konsernien edustajien kokouksia ja tapaamisia.

 

1951 Kaukaan Joutsenon tehdas siirrettiin Joutseno-Pulp osakeyhtiölle. Tehdasta uudistettiin niin, että ainoastaan vanha kuitulinja jäi käyttöön. 1956 yleislakko. Ammattiosasto ilmoitti työnantajalle, että työläiset palaavat takaisin töihin kaikki yhdellä kertaa, tai ei ollenkaan. Työntekijöiden kokoukseen osallistui 500 henkeä ja yksimielisyys oli täydellinen. 18 päivää kestänyt yleislakko oli ay-liikkeen kypsyyskoe. Kypsyyden osoituksena voidaan pitää sitä, että asetetut  tavoitteet saavutettiin.

 

1960-luku oli tarkennettujen ja tarkoin määriteltyjen sopimusvaatimuksien aikaa. Vuosiloma, työaikalaki, 40-tuntinen työviikko vuorotyö huomioiden, ikälisäjärjestelmä, työeläkelaki, sairausvakuutuslaki, ammattitautilaki, ym,ym... Työpaikoilla alettiin puhua laajemmin työturvallisuudesta. 1963 perustettiin yhtiön oma ammattikoulu.  1969 SAK eheytettiin yhdeksi palkansaajajärjestöksi. Ammattiyhdistysliikkeestä tuli voimatekijä, joka monissa kohdin syrjäytti poliittisen päätöksenteon.

 

1972 ammattiosaston jäsenmäärä jo yli 500.  1970-luvulla ammattiosaston jaostot ja toimikunnat elivät kehityksen aikaa. Jalkapallo-ottelut, hiihtokilpailut, yleisurheilukilpailut, lentopalloillat ja mato-ongintakilpailut vakiinnuttivat paikkansa toimintamuotoina.  Ammattiosasato pärjäsi myös liiton toiminta- ja jäsenhankintakilpailuissa.  1973 ammattiosasto hankki rantatontin vapaa-ajan vietto ja virkistyskäyttöön.  1977 syntyi käänteentekevä uudistus työajan lyhentämiseksi, kun viisivuorojärjestelmä otettiin käyttöön.

 

1980 Joutsenon tehdas siirtyi kokonaan Rauma-Repolan omistukseen.  1982 osakkaaksi myös Yhtyneet Paperitehtaat Oy. Valkaisemattoman sellun valmistus lopetettiin 1983. Uusi kuitulinja 1985. Automaation lisääntyminen loi uusia haasteita ammattiosastolle. Koivikon avajaiset 1983. Ammattiosasto 75v. juhlat 1985. Työmarkkinoilla kaivattiin uusia pelisääntöjä, joiden tavoitteena oli lisätä työntekijöiden oikeuksia ja valmiuksia uusien asioiden vastaanottoon. 1983-1986 puitesopimus toi isoja muutoksia työn muuttumiseen, palkkoihin, vakanssimuutoksiin, ammattiryhmittelyyn ja eläkejärjestelyihin.  YT-toimikunta vakiinnutti paikkansa 80-luvulla. SAK:n yleislakko oli 1986. Yhtyneet Paperitehtaat tulivat pääomistajaksi 1989.

 

1991 jäsenmäärä 555. Opinto- ja kurssisuunnitelma tuli osaksi vuosisuunnitelmaa. 90-luvun alkuvuosina ay-liikkeen ja liiton tehtävissä, sekä luottamushenkilöiden tehtävissä tapahtui sukupolven vaihtumista. Vuosien 1990–1993 lamalla oli syvä vaikutus koko 1990-luvun Suomen talouteen (erityisesti työllisyyteen), kulttuuriin, politiikkaan ja ilmapiiriin. Sen aikana bruttokansantuote laski 13 % ja työttömyys nousi 3,5 %:sta 18,9 %:iin.  Suomi liittyi Euroopan unioniin 1995. Metsäteollisuudella meni 1990-luvun puolivälissä ja sen jälkeen erittäin hyvin.  Metsäteollisuusyhtiöt tekivät noihin aikoihin paljon sulautumista, tähtäimenään siirtyminen suurempiin yhtiökokonaisuuksiin. 1996 Joutsenon tehtaasta tuli ensin UPM-Kymmenen oy Joutseno Pulp. 1997 Oy Metsä Botnia Ab. Uusi yhtiö teki päätöksen Pulpin tehtaan lipeälinjan ja voimalaitoksen uusimisesta. Tehtaalla otettiin käyttöön tuottavuusmatriisi, johon liitettiin tuottavuuspalkkiojärjestelmä. Vuosituhannen vaihteessa tuli mahdollisuus liittyä Simpeleen sairaskassaan.

 

2000 luvun alussa puhuttiin tehtaiden palveluosastojen työntekijöistä, joita olivat siivoojien lisäksi ylläpito- ja kunnossapitotyöntekijät, sekä vartijat. Joutsenossa kunnossapitotöiden yhtiöittämisen suunnitelmat alkoivat 2000 ja seuraavana vuonna tehtaan kunnossapidosta vastasi Botnia Mill Service. Yhtiön työntekijät kuuluivat yhtiöittämisen jälkeen edelleen paperiliiton ammattiosastoon ja noudattivat paperialan työehtosopimusta. Paperiliiton omat verkkosivut avautuivat ja lopulta ammattiosastotkin perustivat omiaan.  Ammattiosaston työsuojeluvaltuutetusta tuli myös sekä teknisten että toimihenkilöiden edustaja. 2001 M-Real investoi Joutsenoon rakentamalla  Pulpin tehdasalueelle BCTMP-laitoksen. Joutsenon ammattiosasto sai 30 uutta jäsentä.  

Mm. ympärivuotiseen käyntiaikaan liittävät ristiriidat vuonna 2005 päätyivät ensin lakkoon ja lopulta työsulkuun. Valtakunnan sovittelijan sovintoesitykseen päädyttiin lopulta seitsemän viikkoa myöhemmin. Isoista ja periaatteellisista asioista neuvottelu tiivisti ammattiosaston yhteishenkeä työsulun aikana. Vuosien; 2007-2009 tapahtui useita kannattamattomien tehtaiden lopetuksia, sekä laajoja YT-neuvotteluita.  Esim. Botnia Mill Service vähensi henkilöstöään 33. Ihmisellä. Tänä ajanjaksona työt loppuivat kaiken kaikkiaan n.6000 paperityöntekijältä. Joutsenon tehdasalueella toimivat tehtaat saivat nimet Metsä Fibre ja Metsä Board 2012.

 

2010-luku on pysynyt haasteellisena paperi- ja selluteollisuusalalla. Digitalisaatio ja automaation kehittyminen muuttavat työnkuvaa myös paperialalla. Tuotantolaitoksien ja henkilöstön vähennyksiltä ei ole vältytty. Selluteollisuus pysyy tänä päivänä silti hyvin mukana kehityksessä. Sellusta tehdään nykyään yhä enemmän pehmopapereita, kartonkia ja pakkausmateriaaleja, joiden tuotantoa tukevat useat megatrendit maailmalla. Selluteollisuuden tasaisemman kasvun taustalla on se, että sellua menee nykyään entistä paljon vähemmän paperiteollisuuteen.

 Ammattiliittojen ja ammattiosastojen merkitys on edelleen keskeinen työntekijöiden työehtojen ja työsopimuksien neuvottelijana ja puolustajana. Joutsenon paperiliiton ammattiosasto täyttää 2020 110-vuotta. Osasto 23. Jäsenmäärä on joulukuussa 2019 415, joista työssäkäyviä 212.

Tämä teksti on vapaasti lyhennelty teoksesta: Pitkän piipun juurelta. Paperiliiton Joutsenon Ammattiosaston N:o 23 ry. 100 vuotta. Vuodet 1910-2010.

Keijo Martikainen. Lappeenrannan kirjapaino Oy 2010. ISBN 9789-952-92-6889-4.

Toimittanut Hannu Pulakka. Paperi 23. Hallituksen jäsen