Ujous ei ole este

pe lokak. 18 12:29:00 2019

UPM:n Tervasaaren tehtaan työsuojeluvaltuutetun Juha Notkolan ja varapääluottamusmiehen Juha Siltasen mielestä ujot tai syrjäänvetäytyvät työntekijät ovat usein tunnollisia ja hyviä työntekijöitä. Heidän osaamistaan arvostetaan, koska tuotannon sujuvuus on kaikkien etu.

– Ei sitä nähdä ongelmana, jos he eivät osallistu kahvipöytäkeskusteluun, Siltanen toteaa.

Stora Enson Veitsiluodon tehtaan työsuojeluvaltuutettu Jukka Rajanen sanoo niinikään ujojen pärjäävän työssään. Ensiksi heidän olisi kuitenkin saatava suunsa sen verran auki, että pääsevät tehtaanportista sisään näyttämään kyntensä.

– Sosiaalisuutta arvostetaan rekrytoinnissa, mutta ei se ainoa valintaperuste ole. Kesätöissäkin meillä on aina ollut puheliaiden lisäksi myös niitä hiljaisia, Rajanen sanoo.

Rajanen muistuttaa, että johonkin asti voi puhumalla rakentaa uraansa. Jossakin vaiheessa osaamisen ohuus paljastuu. Paperiteollisuudessa henkilöresurssit on kuristettu henkitoreisiin ja moniosaamisen vaatimukset ovat korostuneet. Ammattinsa hallitsevat työntekijät ovat arvokkaita.

– Jos tulee häiriö tai muu poikkeustilanne, niin päälliköt saattavat itse mennä tällaisen hiljaisen osaajan luo kysyäkseen neuvoa, Rajanen kuvailee.

Metsä Boardin Äänekosken tehtaan työsuojeluvaltuutettu Pertti Hirvinen nostaa esiin sukupolvikokemuksen. Ennen hiljaisuus ja syrjäänvetäytyvyys nähtiin hyveenä, mikä korostui lasten kasvatuksessakin. Nykypäivänä vallalla on yksilökeskeisyys ja voimakas itsensä esille tuominen.

– Henkilökemiaan liittyvillä ongelmilla on vakavampia seurauksia. Ryhmässä toimiminen on työyhteisössä tärkeää. Riiteleviä työntekijöitä saatetaan joutua siirtelemään vuorosta tai työryhmästä toiseen, Hirvinen selittää.

Tervasaaressa kaksi toisiinsa vihamielisesti suhtautuvaa työntekijää laitettiin työyhteisön varoituksista huolimatta samaan tiimiin. Sotahan siitä syttyi. Yksi työntekijä irtisanoutui työstään, koska hänen valituksiaan huonosta henkilökemiasta ei otettu todesta.

– Esimiehet sanovat, että kyllä aikuisten ihmisten pitää tulla toimeen keskenään. Eihän se niin mene. Siksi me luottamusorganisaatiossa haluammekin päästä vaikuttamaan ajoissa niin vaihtuvien vuorojen kuin tiiminvetäjienkin valintaan, Notkola painottaa.

Salpautuu uudessa tilanteessa

Helsingin yliopiston psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen on useasti palkittu suomalaisen temperamenttitutkimuksen uranuurtaja. Huhtikuussa ilmestyi hänen keskustelua herättänyt kirjansa Ujot ja introvertit (WSOY 2019), jossa hän pohtii ujojen asemaa työelämässä.

Keltikangas-Järvisen mukaan nykyään suositaan sosialisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta, ekstroversiota. Ei ymmärretä, että aivan yhtä paljon yhteiskunnassa tarvitaan ujoja ja introverttejä, sisäänpäinkääntyneitä.

– Termiin liitetään vääriä mielikuvia ja liian suuria odotuksia. Sosiaalinen ei tarkoita sosiaalisesti taitavaa. Seurallinen olisi parempi sana ilmaisemaan henkilön viihtymistä muiden ihmisten kanssa. Sosiaaliset taidot ovat eri asia ja kaikkien opittavissa.

– Sellainen työpaikka, missä kaikki ovat sosiaalisia ja ekstroverttejä, on katastrofi, Keltikangas-Järvinen toteaa.

Jos työntekijä on äärettömän sosiaalinen, ei puhutakaan enää seurallisesta vaan palkintoriippuvaisesta ihmisestä. Henkilö tavoittelee ratkaisuillaan kiitosta, hyväksyntää ja muiden suosiota. Hän ei ole uudistaja vaan myötäilijä, joka pelkää suosionsa menettämistä.

– Kykeneekö muiden suosion etusijalle asettava henkilö toimimaan aina yrityksen parhaaksi?

Keltikangas-Järvinen varoittaa liimaamasta ujoon ihmiseen suurta joukkoa ominaisuuksia. Persoonallisuuden piirteitä on jokaisessa ujossa ja seurallisessa loputtomasti. Yhdysvaltalaisessa galluptutkimuksessa pyydettiin arvioimaan ujoja ihmisiä, jolloin vastaukseksi saatiin, että ujot ovat lihavia, laiskoja ja tyhmiä.

– Ujous ei piirteenä määritä koko ihmistä. Ujoudella on toki perinnöllistä ja fysiologista pohjaa. Ujo toimii tietyllä tavalla riippuen siitä, miten kulttuurissamme on ujouteen suhtauduttu ja mitä keinoja hänelle kasvatuksessa on annettu.

Keltikangas-Järvisen mukaan ujous tarkoittaa ihmisen fysiologista alttiutta salpautua uudessa ja yllättävässä tilanteessa. Silti ujo ihminen voi olla hyvin sosiaalinen. Jos hän salpautuukin vieraiden seurassa, tuttujen kanssa hän voi olla mitä puheliain ja huumorintajuisin.

Ujous ja introversio ovat temperamenttipiirteitä. Niillä ei ole mitään tekemistä kognitiivisten taitojen kuten ongelmanratkaisun tai päätöksenteon kanssa. Introvertti hakee rauhallisuutta ja vakautta viihtyen mielellään yksin. Ekstrovertti taas hakee jatkuvasti jännitystä elämäänsä, inhoaa rutiineja ja ottaa mielellään riskejä.

Miten tiimi voitaisiin koota?

Keltikangas-Järvinen ei ota kantaa siihen, millä tavalla työelämän tiimejä tulisi koota. Siihen ei tutkimus anna vastausta. Käsillä on aivan liian monta muuttujaa lähtien työntekijöiden erilaisista persoonallisuuksista ja toimenkuvista.

– Työparina ekstrovertti ja introvertti on huono. Ekstrovertti sanelee ja introvertti kuuntelee. Tutkimustiedon mukaan ekstrovertit keskustelevat luontaisesti mieluiten keskenään ja introvertit keskenään, mutta ei ristiin.

Juha Notkolan mukaan Tervasaaren paperitehtaalla ovat tiimit muokkaantuneet vuosien mittaan hämmästyttävän yhdennäköisiksi. Kaikki viisi vuoroa ovat omanlaisiaan. On se mekkaloiva porukka, missä läikähdetään pienimmästäkin syystä, ja löytyy myös se hiljaisten vuoro.

– Voimakas reagointi ja äänenkäyttö voi olla vuorovaikutustyyli. Tai sitten ei uskalleta erottautua. Talon kyselyissä oli sellainenkin työntekijän vastaus, että ryhmässä ei uskalleta olla erilaisia, Juha Siltanen mainitsee.

Keltikangas-Järvinen puhuu tasapainon hakemisesta oman sisäisen viritystilan ja ulkoisen stimulaation välillä. Ekstrovertti hakee voimakasta stimulaatiota eli ympäristöä, joka on täynnä ärsykkeitä. Introvertille sopii taas päinvastainen ympäristö. Introvertti voi ekstroverttia huonommin, jos työyhteisössä voidaan huonosti.

– Hänen viritystilansa on niin paljon ekstroverttia korkeampi, että hän ei kestä enää ulkopuolelta tulevien konfliktien määrää, Keltikangas-Järvinen täsmentää.

Introvertti kokee raskaammin avioerot ja muut perheen ongelmat. Ekstrovertti saattaa rasittavuuteen asti pälättää murheitaan kahvitauolla kaikille, jotka vain suostuvat kuuntelemaan, mutta introvertille sellainen avautuminen on mahdotonta.

Pertti Hirvinen korostaa, että syyt työpaikan henkilökemiaongelmiin saattavat löytyä myös portin ulkopuolelta. Voi olla kyse perhe-elämän vaikeuksista tai muista siviilielämän tapahtumista, jotka seuraavat työpaikalle.

– Joskus on kysymys ikääntymisen mukanaan tuomista hankaluuksista. Työkyvyn alentuma vaikuttaa tehokkuteen tai digitalisaation haasteet pelottavat. Pysynkö enää nuorempien tahdissa?

Siltasen mielestä työntekijän hiljaisuus ja vetäytyminen taka-alalle saattavat altistaa hänet riskille joutua irtisanotuksi tuotannon sopeutustoimien aikana, mikäli irtisanomispäätöksiä tekevä päällikkö ei tiedä kyseisestä kaverista mitään.

Valvomo sopii introvertille

Introvertille työskentely levottomassa ympäristössä voi olla ahdistavaa, mutta paperitehtaan valvomossa hän viihtyy mainiosti. Introversion ansiosta hän ei kyllästy siihen yksitoikkoisuuteen.

– Hänen päänsä sisällä on niin paljon tavaraa, että se tarjoaa virikkeitä. Ekstrovertille tarkkuutta vaativa rutiininomainen työ on äärettömän vastenmielistä, mikä alkaa näkyä virheinä, Keltikangas-Järvinen kuvailee.

Jukka Rajanen kertoo, että sellutehtaalla introverttien kaltaiset yksilöt työskentelevät usein ”ykkösvakansseissa” kuten soodakattilan ja voimalaitoksen hoitajina. Niissä tehtävissä tarvitaan suurta tarkkuutta. Työntekijä voi istua tuntikausia seuraamassa samoja näyttöjä ja poistuu paikalta vain hakeakseen kahvikupin.

Rajaselle on vuosikymmenien työkokemus opettanut, että kumpaakin ihmissorttia tehtaalla tarvitaan. Introverttien varaan ei voi yhteiskuntaa eikä työyhteisöäkään rakentaa. Hän antaa esimerkin.

– Kun paperikoneella tulee huovanvaihto eteen, ei siihen työhön ja sen johtamiseen ole ketään erikseen nimetty. Mutta niin vain jonkin ryhmädynamiikan lakien mukaisesti porukasta astuu esiin kaveri, joka lähtee viemään hommaa eteenpäin. Eikä se ole se työryhmän introvertti.

Ujoja voidaan oppia ymmärtämään pienistä eleistäkin. Rajanen kertoo tarinan Veitsiluodossa työskennelleestä hiljaisesta miehestä, joka ei juuri puhua pukahtanut

eikä tervehtinyt koskaan.

– Se saattoi joskus ahdistaa. Työkaveri sanoi minulle, että kyllä se tervehtii. Katsopa, kun se kävelee sinua vastaan, niin sen vasemman käden pikkurilli heilahtaa.

Rajasen mielestä persoonallisuudet ovat kiivaan työtahdin ja henkilöstövähennysten vuoksi työpaikoilta kadonneet, mitä hän pitää vahinkona. Varamiehiäkään ei enää teollisuudessa tavata. Varamies oli usein ekstrovertin tyyppinen ammattilainen, joka kykeni hallitsemaan monia vakansseja ja sijaisti muita tarvittaessa.

– He kuljettivat tietoa paperikoneelta ja osastolta toiselle. Varamiehet olivat hyviä jutunkertojia ja oppineet tulemaan toimeen kaikkien kanssa. Se teki heidän vierailuistaan odotettuja.

Näiden sanansaattajien tilalle ovat tulleet sähköiset intrat ja infotaulut valvomoissa. Kuollut teksti ruudulla ei kuitenkaan saa aikaan samanlaista naurunrähäkkää ja hyvää mieltä. Niistä kirjaimista puuttuu tehtaan yhteinen pulssi.

Teksti: Markku Tasala
Piirros: Hanna Sakara