Samaa tähtipölyä

to tammik. 27 06:59:00 2022

Puiden oksilla kimmeltävät lumikiteet. Talviaurinko keikkuu taivaanrannassa ja heittää järvenselälle viistoja säteitä. Pakkanen on kiristynyt - 15 asteeseen. 

Rannan tuntumassa on avanto, jossa kaksi miestä juttelee iloisesti. Aivan kuin he istuisivat porealtaassa, kyynärvarret rennosti jään reunalla. Aikansa hyisessä vedessä lilluteltuaan he kapuavat jäälle ja juoksentelevat naureskellen ympäriinsä. Heillä ei tunnu olevan mikään kiire takaisin saunan lämpöön.

Ulkopuolista alkaa jo hirvittää, mutta nämä kaksi loistavat kilpaa auringon kanssa.

”Syntymähumala”, on joku joskus todennut kaksikkoa katsellessaan.

Matias ja Joonas Jaatinen syntyivät keisarinleikkauksella elokuussa 1988. Ensin kohdusta nostettiin maailmaan Matias ja sitten Joonas. Matias voi siis sanoa olevansa isoveli.

– Niin, voisin todeta, että silloin kun minä olin sinun ikäinen…, aloittaa Matias.

– Mutta hups – se meni jo, jatkaa Joonas.

He ovat identtiset kaksoset eli heti hedelmöittymisen jälkeen munasolu on sattumalta jakautunut kahtia, ja äidin kohdussa on alkanut kehittyä kaksi perimältään täysin samanlaista alkiota. Identtiset kaksoset ovat aina samaa sukupuolta ja periaatteessa toistensa klooneja. Sikiövaiheessa perimässä voi kuitenkin tapahtua muutoksia, jotka tekevät heistä erilaisia. Myös ympäristötekijät vaikuttavat kasvuun ja kehitykseen.

– Se oli shokki, kuvailee poikien isä Matti Jaatinen sitä hetkeä, kun ultraäänessä paljastui, että vaimon kohdussa sykkiikin yhden sydämen sijaan kaksi.

Istumme Jaatisten kesämökillä, Pyhäjärven rannalla Säkylässä. Takassa rätisee tuli.

– Mutta rakkaudella tehty. Ihania poikia, hän lisää.

Matti kertoo, että vauvavaiheessa hän hoiti enemmän Matiasta ja vaimo Joonasta. Isä oppi tunnistamaan Matiaksen itkuäänestä, joka oli Joonaksen ääntä kimeämpi.

Menivätkö pojat koskaan sekaisin?

– Menivät. Menevät edelleen.

Tässä pöydän ääressä heidät on kuitenkin helppo tunnistaa. Matiaksella on parta ja lyhyet hiukset. Joonaksella on sileä leuka ja hänen hiuksensa ovat hieman pidemmät ja sotkuisemmat. Matiaksella on myös otsassa luomi, josta viimeistään tunnistaa, kumpi veljeksistä on kyseessä. Matias kertoo, että joskus ihmiset tulevat ihan lähelle muka muina miehinä kuikuilemaan. 

Sekaannuksia kuitenkin sattuu. Kun Joonas harjoitti aktiivisesti naprapaatin ammattiaan, saattoivat ihmiset ryhtyä vaikkapa ruokakaupassa kertoilemaan Matiakselle vaivoistaan tai varaamaan aikaa vastaanotolle. 

Veljekset eivät ainakaan tunnusta, että olisivat koskaan huijanneet muita yhdennäköisyydellään. 

– Ei me olla kauheasti tajuttu hyödyntää sitä mahdollisuutta, Matias sanoo.

Kun pojat ovat paikalla yhtä aikaa, on myös helppo havaita heidän luonteidensa erot. Joonas on ulospäinsuuntautuneempi kuin Matias. Haastattelua tehdessä Joonas on myös veljeään enemmän äänessä. 

Mutta silti – ovathan he kuin yhdestä puusta veistettyjä. Heistä säteilee samaa vahvaa energiaa, joka tuntuu valaisevan kaiken ympärillään. Tähän se veljesten joskus kuulema termi syntymähumalakin viittaa. 

– Armeijassa minulle huudettiin rivissä, että hymy pyllyyn. Oli niin vaikea olla hymyilemättä, kun sai olla raikkaassa ilmassa ja auringonpaisteessa. Olin, että jess, uusi päivä! Joonas kertoo.

Toinen on koulutukseltaan insinööri ja toinen urheiluhieroja, personal trainer ja naprapaatti. Molemmat työskentelevät kuitenkin Jujo Thermalilla – Matias thermal-päällystekeittämön hoitajana ja Joonas paperirullien pakkaajana. Isä Mattikin  teki pitkän uran tehtaalla ennen työeläkeputkeen jäämistään syksyllä 2020.

Nyt veljekset ovat opintovapaalla. Business administrationia eli liikehallintoa englanniksi opiskeleva Joonas jäi opintovapaalle puolitoista vuotta sitten ja agrologiaa opiskeleva Matias viime syksynä.

– Tämä opiskeluhomma meni niin kuin moni muukin asia aiemmin. Ensin toinen meistä tekee jonkin ratkaisun ja pian toinen seuraa perässä. Jompikumpi ottaa aina sen ensimmäisen askeleen ja toinen saa siitä inspiraatiota, Joonas kuvailee.

– On ollut niin helppoa edetä elämässä, kun on voinut katsoa toisesta mallia. Ikinä ei ole tarvinnut mennä mihinkään yksin, aina on ollut Joonas tukena ja turvana, Matias lisää.

Pikkupoikina he tappelivat kuin koiranpennut. Isä-Matti pistää väliin, että Joonas oli jääräpää ja riidanhaastaja. Tähän Joonas: – Ei kun se oli niin, että Matias esitti aina, että minä muka aloitin. Ja Matias: – Joonas opetti minulle manipuloinnin taidon.

Veljeyttä on aina maustanut kisailu. Kun he harrastivat yleisurheilua, ei ollut väliä, monenneksi sijoittui kisoissa – kunhan voitti veljen. 

– Isäkin järkkäsi kaikenlaisia kilpailuja. Kerran hän toi kotiin yksipyöräisen ja lupasi 50 euroa sille, joka hallitsee homman ensin. Matias osasi pyöräillä sillä jo viikossa. Minua harmitti niin paljon, että seuraavien neljän vuoden aikana opettelin kaikki mahdolliset temput. Osaan polkea yksipyöräistä jopa ilman polkimia, vedän vain renkaalla, Joonas kertoo nauraen.

Musiikin saralla kisailu johti siihen, että molemmista tuli multi-instrumentalisteja. Ensin Matias alkoi soittaa rumpuja ja Joonas seurasi perässä bassolla. Sitten Matias opetteli soittamaan pianoa ja Joonas kitaraa ja pianoa, minkä jälkeen Matiaskin opiskeli kitaransoiton. Nyt he soittavat yhdessä kahdessa bändissä.

Joonas alkoi seurustella Matiasta ennen, mutta Matias vakiintui aiemmin. Matias kertoo tienneensä jo lukiossa, että hän on isätyyppiä.

– OIen aina hakenut rauhaa. Saan sitä luonnosta ja perheestä.

Matias meni naimisiin Kewalinsa kanssa 2012. Esikoistytär Caitlin on nyt 8-vuotias ja kuopus Malilin 5 vuotta.

Joonas kertoo, että kun veli sai esikoisen, hänessäkin heräsi kipinä tulla isäksi nähtyään sen onnen ja tyytyväisyyden, jota oma perhe toi veljen elämään. Rinnalle piti vain ensin löytää se oikea. Pari vuotta sitten Joonas kohtasi Paulan, ja nyt pariskunnalla on viisikuinen Milo-vauva. 

Rikkaus. Näin Matias ja Joonas kuvailevat kaksosuutta. Se ei ole vienyt mitään pois vaan aina antanut enemmän – ystäviäkin on ollut tuplasti, kun toisen ystävistä on tullut myös omia.

Kohdusta aina armeijaan asti heidän elämänsä eteni samoja latuja. Vasta armeijassa he joutuivat eri komppanioihin ja olivat ensimmäistä kertaa erossa toisistaan pidempään, liki kuukauden.

– Ja sitten kun näimme taas, tuntui kuin valo olisi syttynyt taivaalle. Se oli huippuhetki, muistelee Joonas.

Matiaksen ja Joonaksen välillä vallitsee niin vahva yhteys, että melkein näkee, kun energia virtaa toisesta toiseen. Kun toinen aloittaa lauseen, toinen lopettaa sen. He sanovat, että usein pelkkä katse riittää. 

Joonas miettii, että kaksosten välisessä siteessä on kyse kvanttifysiikasta, mikrotason aalloista ja hiukkasista. 

– Kerran kävi niin, että olin pari päivää kirjoittanut erään kirjan alkua aivan vimmaisesti. Sitten Matias tuli käymään ja kertoi, että hän on saanut mahtavan kirjaidean. Kun hän selitti sitä, se oli täysin samaa, mitä minä olin kirjoittanut.

Matiaksella on vielä mehevämpi juttu, johon täytyy kuitenkin suhtautua tietyllä varauksella.

– Kun olin neljä kuukautta Thaimaassa treenaamatta yhtään, ihmettelin, miksi minun kroppani on silti ihan huippukunnossa. Mutta Joonas oli treenannut Suomessa ihan hulluna, hän kertoo virnistellen.

Veljesten kodit sijaitsevat Eurassa, seitsemän kilometrin päässä toisistaan. 
– Jos minulta kysytään, siinä on 6,5 kilometriä liikaa, sanoo Joonas.

– Juu, kyllä kävelymatka olisi parempi, komppaa Matias.

He ovat tekemisissä toistensa kanssa liki päivittäin. Jos Matias lähtee Joonaksen luokse ”yläkertaa remppaamaan”, on se usein vain tekosyy viettää aikaa yhdessä, jutella ja soitella.

He jakavat myös yhteisen unelman. Joskus tulevaisuudessa he haluaisivat pyörittää yhdessä maatilaa tehdastyön ohella sivubisneksenä. Se on yksi syy siihen, miksi molemmilla ovat nyt opinnot menossa. Suunnitelma on, että Joonas hallitsisi liiketoiminnan ja eläimet, Matias maanviljelyksen ja kasvit.

Yhteinen maatila mahdollistaisi myös sen, että he voisivat viettää enemmän aikaa yhdessä. 
– Ja perheetkin voisivat olla lähekkäin, miettii Joonas.∙

2.2. vietetään valtakunnallista kaksosten päivää.

Teksti Tiina Suomalainen
Kuva Veera Korhonen