Aurinkokellon tarkkuudella

pe lokak. 23 06:58:00 2020

»Olen tullut tehtaalle jo 1980-luvun puolella. Olin kesätöissä ja varahenkilöstössä ennen kuin minut vakinaistettiin vuonna 1996. Siihen aikaan oli selvemmin niin sanotut miesten ja naisten työt, ja olinkin paljon käyttölaboratoriossa ja lastausasemalla tuotannonkirjauksessa, joissa naisia oli enemmän töissä.

Olin aina kiinnostunut pastakeit­tiöstä. Se oli sellainen mystinen osasto. Tiesin, että siellä tehdään päällystettä, ja se tuntui paikalta, jonne aina halusin. Olin pituusleikkurilla vuonna 2003, kun pastakeittiön hoitajan paikka tuli hakuun, ja hain tietenkin. Oli paljon hakijoita, enkä ollut lainkaan varma, että pääsisin. Mutta jostain syystä minut valittiin. Olin kyllä tosi onnellinen. Silloin päätin, että opettelen nämä hommat hyvin.

Teen kartonkikone kakkoselle päällystyspastat, mitä siellä milloinkin ja mihinkin ajoon tarvitaan. Vastaanotan myös tehtaalle tulevia kemikaaleja, ja valmistan tiettyjä kemikaaleja. Lisäksi työhöni kuuluu tuorevesien ja jätevesien käsittelyä. Meillä on kemikaaleja vaarattomista tärkkelyksestä ja pigmenteistä vaarallisempiin aineisiin, kuten lipeä, asti. Vaarallisin kemikaali on rikkidioksidi. Hiertämön henkilökunta ajaa sitä prosessissaan, ja voi olla ongelmatilanteita, joissa tulee kaasuvuotoa. Osastolla olevat ihmiset niin sanotusti maistavat hyvin nopeasti, jos ilmassa on kaasua hyvin pieni määrä. Normaalitilanteessa mitään kaasupitoisuuksia ei ole.

Pastakeittiön hoitajan työ edellyttää, että ajatus on aina mukana. On oltava selvillä prosessista, jotta ymmärtää, mikä vaikuttaa mihinkin. Suojaukset ovat ehdottomat: Kemikaalien kanssa ei ole leikkimistä. Töissä on puhuttu että se on jännä, kun menee omaan työpisteeseensä ja avaa oven, niin melkein jo äänistä tietää, onko jotain pielessä: joku ääni puuttuu tai jotain on liikaa. Samanlaista näppituntumaa tarvitaan pastakeittiöl­läkin. Kun vilkaisee näyteastiaan niin melkein tietää, onko tämä ok. Sen tietää värisävystä ja koostumuksesta jos jotain on pielessä, ja tietää yleensä senkin, mitä pitää tehdä, että tilanne korjaantuu.

Tässä työssä ammattilaisen tunnistaa siitä, että ote on rauhallinen, on tilanne mikä tahansa. Sitä ihailen muissakin ammattilaisissa: he tietävät mitä tehdä, jos tulee ongelmatilanne: että eihän täs mitään, tälleenhän tää menee. Ammattilaisella on varmat otteet. Se on hienoa.

Kemikaalien kanssa ei ole leikkimistä.

Rautaiseksi ammattilaiseksi kehittyminen vaatii monta vuotta. Silloin ehtii nähdä erilaisia ongelmatilanteita, joista oppii aivan parhaiten. Edelleen niitä tilanteita tulee, joissa täytyy hetki miettiä. Ongelmaa vain pitää ryhtyä ratkomaan. Ja jos ei itse osaa, omat eväät tai voimat loppuu, niin työkaverilta voi aina pyytää apua. Sekin on omanlaisensa taito, että osaa kertoa, koska ei enää pysty. Aika pitkälle tässä selviää itsekseen, mutta joskus on jotain raskaampia siirtämisiä, avaamisia tai punnertamisia. Silloin voi tarvita apua. Tai voi olla niin kiire, ettei ehdi jakaantumaan moneen paikkaan. Ikinä en ole jäänyt ilman apua, jos olen pyytänyt. Kyllä meillä on tapana, että autetaan puolin ja toisin.

Myönnän kyllä, että omassa hommassani olen aika tarkka, kuulemma aurinkokellon tarkkuudella. Laadukasta tämä työ on silloin, kun työstäni ei tuotannon puolella ole huomauttamista: kartonkikoneella kemikaalit riittävät ja ovat hyvälaatuisia, eikä päällystysaineissa ole sellaista ongelmaa, johon minä voin vaikuttaa. Että asiat toimivat, se on minulle tärkeää.

Tykkään myös vastuusta: siitä, että saan tehdä hommat itsekseni. Kun olen itse ohjaksissa, persoona ja homma sopii yhteen. Hoidan itse osastoni, ja saan tehdä omaan tahtiini. Kuitenkaan en ole yksin, koska samassa valvomossa on myös hiertämön väki, eikä tarvitse olla vain itsekseen koko päivää.

Ne ovat hienoja hetkiä, kun mietitään, mistä päällysteen ongelma johtuu, ja siihen löytyy ratkaisu. Vitsi, oltiin oikeilla jäljillä! Vaikka olisi kiire, olisi raskasta, eikä kaikki menisi putkeen, niin sitten kun sen saa hanskattua, siitä jää hyvä mieli. Vaikka kukaan ei toivo sellaista koko ajan, niin omalla tavallaan ne ovat kivoja päiviä. Silloin on mahdollisuus toteuttaa itseään. Siinä on enemmän haastetta.

Näinä aikoina on tosi kiva juttu, että yhtiöllä menee hyvin. Ei ole sellaista painetta, kuin monessa muussa paikassa tällä hetkellä. Meillä on hyvä henki myös työnantajan puolelta, että senkin puoleen on kiva olla töissä. En kyllä työtäni vaihtaisi: se on ihan mun juttu.»